Die drey scheenchste Dääg – talven karnevaaliaika Baselissa

joulukuu 8, 2014, Mia Lanz

Helvetia auf Reise

Helvetia auf Reise

Teksti ja kuvat: Kirsi Haapakoski

Monet Baselissa asuvat ihmiset pitävät talven karnevaaliaikaa (Fasnacht) kolmena vuoden ihanimpana päivänä, yhtä monet varmaankin pyrkivät pois Baselin keskustasta juuri tuolloin. Ainakin kolmen päivän ajan juhlinta jatkuu aamusta iltaan, ja jostain kantautuu pikkolohuilujen ja rumpujen ääni oli kello mitä tahansa. Fasnacht-esiintyjät nautiskelevat siitä, että pääsevät näyttämään osaamisensa. Karnevaali on myös ulkopuoliselle vierailijalle aivan erityislaatuinen kokemus.

Minäkin pääsin taas parin välivuoden jälkeen maistamaan Fasnacht-tunnelmaa Baseliin. Vuoden 2014 Fasnacht asettui myöhäiseen ajankohtaan, maaliskuun toiselle viikolle ja sää sattui olemaan todella keväinen. Juhlintani alkoi luonnollisesti Fasnacht-vuosimerkin (Plakette) ostamisella. Näitä merkkejä myymällä pyritään kattamaan osa juhlien kustannuksista. Tunnelma alkoi olla korkealla ja odottava jo sunnuntaina. Koko viikoksi ovensa sulkeneiden kauppojen ikkunat oli koristeltu, ihmiset kokoontuivat kaduilla myöhään illalla ja karnevaalikulkueryhmät veivät omia valolyhtyjään kulkueensa lähtöpaikalle, odottamaan maanantaiaamun liikkeelle lähtöä.

Fasnachtin osallistujat kuuluvat niin sanottuihin klikkeihin tai kiltoihin, klubeihin (Clique), joissa he ymmärtääkseni ainakin harjoittelevat läpi vuoden kappaleita, joita Fasnachtin aikana soitetaan huiluin ja rummuin. Ryhmä myös rakentaa itselleen vedettävän valolyhdyn karnevaalia varten. Lyhty on samalla taideteos: siinä kuvataan vuoden Fasnacht-teemaa sanoin ja kuvin – keskustelu kunkin ryhmän lyhdyn taiteellisuudesta ja sen osuvuudesta vuoden teemaan on yksi Fasnachtin anneista.

Mittlere Brückellä maanantaina auringon noustua

Mittlere Brückellä maanantaina auringon noustua

Lyhtyjen maalaukset ja aiheet ovat suuri salaisuus laskiaismaanantaihin saakka. Vielä sunnuntai-iltana valolyhdyt on peitetty, kun ryhmäläiset vievät niitä musiikin tahdissa klikin tiloista kulkueen lähtöpaikalle. Ja ryhmän Fasnacht-osallistujat ovat vielä omissa arkivaatteissaan – vaatteissa, joita nämä ihmiset eivät juuri tule näkemään kolmen seuraavan päivän aikana.

Baselin laskiaisjuhla on Sveitsin suurin. Soittokulkueisiin osallistujia on vuosittain yli 12,000 ja katselijoitakin kolmen päivän aikana useita kymmeniä tuhansia. On kuulemma olemassa sanonta, että baselilaiset pojat tulevat maailmaan rummun, tytöt pikkolohuilun kanssa. Näinä päivinä Baselissa asuu rekisteritietojen mukaan kolmannes koko maan rummunsoittajista, noin pari tuhatta henkilöä – ja nykyään yhä useampi tyttökin on mukana tässä joukossa.

Kirjakaupalla on Fasnacht-somistus

Kirjakaupalla on Fasnacht-somistus

Opin tällä kerralla taas jotain uutta Fasnachtista, nimittäin sen että kaikki soittajat eivät kuulukaan klikkiin, vaan juhlassa saattaa olla mukana klikeistä riippumattomia yksilöitä tai ryhmiä, joita kutsutaan nimellä ”Schyssdräggziigli”. Nämä kulkevat samalla tavalla kuin klikkeihin kuuluvatkin naamiaispuvuissaan pitkin Baselin katuja soittaen pikkolohuiluja ja rumpuja, mutta ryhmät ovat hyvin pieniä ja huomasin myös joitain yksittäisiä soittajia. ”Schyssdräggziigli”-soitanta saattaa olla esimerkiksi Baselissa asuville expateille tai muille sellaisille, joiden juuret eivät ole Baselissa, matalamman kynnyksen tapa päästä osallistumaan juhlaan. En tiedä onko kuitenkin musiikillisten taitojen lisäksi yksi vaatimus, että osaa lausua tuon ”Schyssdräggziigli”-sanan nopeasti kymmenen kertaa, ennen kuin sinut päästetään soittamaan huilua Baselin katuja marssien! Ainakaan ei ole tarkoitettu, että katselijat pukeutuisivat naamiaisasuihin, vaikka sellaistakin huomasin tällä kertaa. Taisivat olla turisteja.

Niin todellakin, Baselin Fasnachtin karnevaalikulkueet lähtevät liikkeelle maanantaiaamuna kello 4! Täytyy myöntää, että pakko oli käydä ottamassa neljän viiden tunnin unet hotellilla ennen Fasnachtin alkuhetkeä, ja nokosten jälkeen kannattaa pukea paljon vaatetta päälle, miettiä mitä tavaroita kameran lisäksi on ihan pakko ottaa mukaan, esimerkiksi kännykkää ei tarvitse, sillä sitä ei kuule eikä näe…. Tungoksessa on myös ihan turha kantaa mukanaan laukkua, joka vain hidastaa liikkumista. Vähän frangeja taskuun välipalaa varten ja menoksi.

Hetkeä ennen aamuneljää kaikki kaupungin keskustan katuvalot sammutetaan ja sitten kajahtaa liikkeelle lähdön käsky –  ”Morgestraich, vorwärts, Marsch“ – ja kulkueet lähtevät samanaikaisesti liikkeelle kiertämään katuja lähestyen toisiaan ja kaupungintalon seutua parista kolmesta eri suunnasta. Tuo aamuyön hetki, kun lyhdyt sytytetään ja pimeydestä yhtäkkiä ilmestyy lyhtyjen valossa naamioituneita pikkolohuilun soittajia ja rumpaleita soittaen transsiin johtavaa marssimusiikkiaan, vie katselijan helposti ajassa taaksepäin, jonnekin myöhäiseen keskiaikaan, ajalle jolloin Baselin pääkirkkoa, Münsteriä, vasta rakennettiin… Morgestraich on minulle vaikuttavin hetki Baselin laskiaiskarnevaalissa.

Moderni Waggis

Moderni Waggis

Morgestraichin aikaan ja vielä maanantaina aamupäivällä osallistujat voivat pukeutua mihin naamiaisasuun tahansa. Tätä ”vapaata” pukeutumissääntöä kutsutaan nimellä Charivari. Tunnelma on erikoislaatuinen, hahmot mielikuvituksellisia, eikä yön pimeydessä kaupungin äärimmäisessä tungoksessa harhailu voisi enempää poiketa tavanomaisesta sveitsiläisestä arkipäivän selkeydestä ja säntillisyydestä. Kulkueiden esimarssijat huolehtivat siitä, että soittajien edessä katu on vapaa katselijoista ja muista juhlijoista, ja huomauttavat turisteille ettei kuvatessa saa käyttää soittajia sokaisevia salamavaloja. Lyhdyt paljastetaan nyt katselijoille – niitä on yhteensä parisen sataa erilaista! Nykytekniikalla niistä tunnutaan saavan vuosi vuodelta dramaattisempia.

Katukivetysten ääriviivat ovat hävinneet, tila ympärillä pienenee ja pimeässä on syytä edetä käsi kädessä ettei kompastu tai hukkaa kokonaan seuralaistaan. Jotenkin tuo pillipiiparimusiikki ja rummunpärinä vain tuntuvat sopivan hyvin Baselin vanhan keskustan kujille. Morgestraichista liikkeelle lähteviä kulkueita seuraa pimeässä kymmeniä tuhansia ihmisiä – kuin noiduttuina. Taika alkaa hälvetä taivaanrannan vaaletessa, ja vatsaakin alkaa kurnia. Aamuyön tunteina on kylmä, vaikka päivällä saisikin jo nauttia auringonpaisteesta. Onneksi saattaa löytyä vapaa pöydänkulma koko yön avoinna olevasta kahvilasta ja pääsee nauttimaan lämmitykseksi vaikkapa perinteistä juustopiirasta (Käsewähe). En vieläkään rohjennut maistaa toista Morgestraichiin liittyvää herkkua, mutta voi olla että Mehlsuppe on ensi kerralla ohjelmassani.

Fasnachtin varsinainen pääparaati, Cortège, lähtee liikkeelle maanantai-iltapäivällä kahdelta ja tällöin katselijoitakin on monin verroin enemmän kuin Morgestraichin aikaan, ja lopuille kiinnostuneille paraati televisioidaan. Paraatissa kunkin ryhmän kulkuetta vetää klikin tyylille ominaisesti koristeltu traktori, kuorma-auto, auto, skootteri, polkupyörä, hevonen tai ihan mikä tahansa vetoapuväline. Osa klikin ihmisistä on vetovälineen lavalla, toiset seuraavat perässä huiluja, Basel-rumpuja ja trumpetteja sekä muita puhallinsoittimia soittaen.

Maanantain – ja keskiviikon – varsinaisessa paraatissa pukeutuu ryhmä ennalta sovitusti niin että klikin sanoma ja vuosittaisen teeman esittäminen saa lisäpontta ryhmän yhtenäisestä ulkonäöstä. Tällä kertaa Baselin Fasnachtin mottona oli ”Gäll, blyb suuber” eli puhtaana pysyminen ja –pitäminen. Mottoa avattiin lyhdyissä, pukeutumisella ja klikkien runoelmisssa kaikenlaisista eri näkökulmista. Puhtaanapitoa näyttää voivan ajatella esimerkiksi globaalisti luonnonsuojelun tai kierrättämisen, tai uhanalaisten ilmiöiden elossa pitämisen kannalta: yksi klikki oli pukeutunut kulkueessaan Fasnachtia suojeleviksi Greenpeace-aktivisteiksi.

Klikin sanomassa nostetaan esiin edellisen vuoden aikana käytyjä kulttuuriin, politiikkaan ja yhteiskuntaan liittyviä keskusteluja ja uutisointia. Pääajatuksena sekä monelle osallistujalle että katsojalle lienee kuitenkin luvallinen karnevaalihurjastelu ja hauskanpito ilman sen syvällisempää filosofointia.

Polkupyöräduo

Polkupyöräduo

Karnevaalin aikana lentää autojen lavalta katselijoiden päälle useita tonneja sekä Räppli-silppua että mimosanoksia. Mimosat nähdään kevääntuojina eteläisemmässä Euroopassa, niin myös Baselissa – ja tähän Fasnacht-käyttöönkin niitä täytyy tuoda maahan, sillä niitä ei kasva Sveitsissä.

Mimosat ovat jo perinne, ja perinteitä on myös asuissa. On joitain asuja, jotka ovat tunnistettavissa vuodesta toiseen, esimerkiksi perinteiset hahmot Harlekiini, Ueli ja Waggis. Harlekiinin asu pohjautuu Commedia dell’Arten palvelijahahmoon. Fasnacht-puvuissa käytetään kuitenkin taustalla olevan perinteisen mallin rikastamisessa mielikuvitusta ja luovuutta sekä vaatteen leikkauksissa että värityksessä. Ueli, jonka esikuvana on keskiaikainen hovinarri, istuu hyvin Baselin katukuvaan myös Fasnacht-ajan ulkopuolella, sillä täällä voi maistaa paikallista Ueli-olutta! Kolmas suosittu hahmo, Waggis, on kuulemma karikatyyri maalaisjuntista tai maankiertäjästä. Hyvin tuntuvat puukengät kopisevan katuun Baselin Fasnacht-osallistujilla.

Ueli

Ueli

Kaikki lyhdyt viedään maanantai-iltana ihasteltavaksi Münsterplatzille tuomiokirkon torille, jossa niitä voi käydä tutkimassa seuraavaan, keskiviikon paraatiin saakka. Tämä on yhdenlaista katutaidetta parhaimmillaan! Yksittäisiä soittajia kulkee ympäriinsä, klikit luultavasti samalla valvovat lyhtyjään.

Epätodellista ja kiehtovaa

Epätodellista ja kiehtovaa

Tiistaina voi lyhtyjen lisäksi ihastella lasten Fasnacht-juhlintaa omissa kulkueissaan ja myöhemmin illalla kuunnella torvisoittokuntien Guggenmusiikkia. Keskiviikkona on päätösparaatin aika. Juhlintaa eri tavoin 72 tuntia! Moni Baselissa ja Sveitsissä ottaa juuri laskiaisviikon vapaaksi, ja usealle se on vuoden parasta aikaa – minustakin sanonta tuntui ihan sopivalta, sillä vuoden 2014 karnevaalijuhla oli täynnä valoa ja iloa.

Kirsi Haapakoski

Kirsi Haapakoski