Vaeltaminen, Sveitsin vaarallisin urheilulaji

elokuu 16, 2015, Alppiakatemia

Elokuun alussa mies kompastui vaelluspolulla Arosan alueella, tippui 150 metriä ja kuoli. Aikaisemmin oli vaeltaja joutunut Laaxin alueella lehmien hyökkäyksen kohteeksi ja kuollut. Lehmät puolustivat vasikoitaan. Eräs vaeltaja eksyi Sustenin alueella ja pelastajat löysivät hänet seuraavana aamuna loukkaantuneena tiettömältä alueelta. Kandertalissa tipahti vaeltaja kuolemaan ja Wallisissa eräs vuorivaeltaja menehtyi puroon.

Sveitsin vuoristossa loukkaantuu joka vuosi noin 20 000 henkilöä. Keskimäärin 46 ihmistä kuolee vuosittain vuorivaelluksilla. Tänä vuonna luku voi nousta suuremmaksi kauniin sään takia. Vaeltamisen uhriluvut ovat suuria, mutta myös vaeltajien lukumäärä on suuri. 45 prosenttia yli 15 vuotiaista sveitsiläisistä harrastaa vaeltamista. Tämä ei kuitenkaan selitä uhrien suurta määrää. Myös pyöräily on varsin yleistä. mutta siinä tulee harvoin kuolonuhreja.

Mistä onnettomuudet johtuvat?

Puutteellinen riskien hallinta on suurin syy vaellusonnettomuuksiin. Vaeltaminen vuoristossa vaikuttaa helpolta ja se on ongelma. Kauniit maisemat ja hyvä ilma houkuttelevat kokemattomia spontaaniin vaeltamiseen. Vuorikiipeilijä tietää tarkalleen mitä hän tekee, vaeltaja vuoristossa ei usein tiedä.

Vaellusreitti tulee olla suunniteltu. Kaikki vaeltajat eivät näin tee. Vaihtoehtoisia reittejä suunnittelee ennen vaellusta vain noin puolet vaeltajista. Kuudesosalle vaeltajista on yhdentekevää, ovatko he oikealla reitillä. Vain joka kuudennella vaeltajalla on kartta mukana. Sää ja sen vaihtuminen pitäisi ennakoida.

Oma fyysinen kunto arvioidaan usein liian hyväksi. Vaeltajan pitäisi ottaa huomioon oma kuntonsa eikä aikataulu saisi olla liian tiukka. Yli 40 prosenttia vaeltajista ei välitä ollenkaan siitä, ovatko he aikataulussa. Monella ei ole ajankäytön suunnitelmaa ollenkaan.

Vuoripelastus pelastaa vuosittain noin 500 ihmistä, jotka eivät ole loukkaantuneet. He ovat aivan lopussa eivätkä uskalla mennä eteenpäin. He eivät myöskään uskalla lähteä takaisin. Toiset eksyvät.

Noin puolet vaeltajista ei tiedä keltaisella merkityn ja valkoisella ja punaisella merkityn vaellusreitin eroa. Keltaista vaelluspolkua voi patikoida urheilukengillä. Jos aikoo mennä vuorivaellusreitille (valkoinen ja punainen merkintä), ei saa olla korkean paikan kammoa, pitää olla askelvarma ja pitää käyttää vaelluskenkiä. Reiteillä voi olla jyrkkiä rinteitä. Reitti on kivinen ja siinä voi olla lunta. Horjahtamisen ja putoamisen vaara on olemassa.

Kolmasosa vaeltajista on sitä mieltä, että korkeanpaikan kammo ei ole este vuorivaellukselle. Joka viides pitää tarpeettomana tuntea vuoriston vaaroja.

Monet vaeltajat nukkuvat liian pitkään ja lähtevät liikkeelle liian myöhään. Ei ole mitään mieltä aloittaa vaellusta klo 11.00. Aika voi loppua kesken ja iltapäivällä ukkonen ja kivivyöryt ovat mahdollisia.

Monella vaeltajalla on puutteellinen varustus. Vaeltajalla pitää olla kunnon jalkineet, Goretex (tai vastaava) asu sään mukaan ja vaellussauvat.

Urheilulajien kuolemantapaukset keskimäärin vuosittain vuosina 2010–2014 olivat: vaeltaminen vuorilla 46, vuorikiipeily 25, retkilaskettelu 21, uinti/kylpeminen 16, liitovarjoilu 8.

Alppivaelluksesta voi nauttia ilman vaaroja ja ihailla mahtavia maisemia, kun vaellus suunnitellaan järkevästi, ei oteta turhia riskejä sekä tunnetaan omat kyvyt. Aluksi on hyvä vaeltaa kokeneen vaeltajan opastuksella.

Lähde: Neu Zürcher Zeitung 9.8.2015.
http://www.nzz.ch/nzzas/nzz-am-sonntag/gefaehrlicher-sport-achtung-wanderer-wandern-ld.1341

Seppo Haario