marraskuu 24, 2021

23.11. Esitelmä “Mannerheim ja Sveitsi”

23.11. Esitelmä “Mannerheim ja Sveitsi”

Historian tutkija ja tietokirjailija FT Elina Seppälä piti 23.11. yhdistyksen toimistossa erittäin mielenkiintoisen esitelmän aiheesta ” Mannerheim ja Sveitsi”
Esitelmään osallistui yhteensä 22 henkilöä, kolme toimistossa ja 19 etänä. Esitys herätti vilkkaan keskustelun.

Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin suhde Sveitsiin alkoi jo lapsuudessa: hänellä oli sveitsiläinen kotiopettaja Anna Lockert. Venäläinen ja eurooppalainen aateli, johon Mannerheimkin kuului, valitsi usein kesänviettopaikakseen Geneven järven rannat Sveitsissä, ja niin teki myös Mannerheim. Lausanne ja Lugano olivat mieluisia paikkoja.

Sveitsi liittyi Mannerheimin elämään uuden kodin muodossa vuonna 1923, jolloin hän sai käyttöönsä sveitsiläistä sukujuurta olevan metsästystoverinsa, makeistehtailija Karl Fazerin huvilan Helsingin Kaivopuistossa.

Mannerheim oppi 1920-luvun alussa tuntemaan sveitsiläinen kääntäjän, kirjailijan, opettajan ja diplomaatin Jean[1]Louis Perret. Perret nimitettiin Helsingin yliopiston ranskan kielen lehtoriksi vuonna 1928 ja tässä tehtävässä hän kansainvälisti suomalaista nuorisoa aina vuoteen 1945 saakka. 1930-luvulle tultaessa Perret oli jo ranskantanut suomalaisen kirjallisuuden merkkiteokset, Seitsemän veljestä ja Kalevalan, sekä paljon muuta keskeistä, suomenkielistä kirjallisuutta, kuten Linnankoskea ja Sillanpäätä.

Opettamisen ja kääntämisen ohella Perret työskenteli diplomaattina. Hän toimi Ranskan Suomen lähetystön epävirallisissa tiedustelutehtävissä, mutta työskenteli toisaalta myös Suomen ulkoministeriön palveluksessa ja loi neljällä Suomi-kirjallaan virallista Suomi-kuvaa ranskankieliseen Eurooppaan. Perret’n työ oli siis tälläkin saralla kaksisuuntaista: sveitsiläinen vei Suomea Ranskaan ja toi Ranskaa Suomeen

Suomen puolustautuminen Neuvostoliittoa vastaan herätti alppimaassa ihailua. Se toimi sveitsiläisille voimakkaana moraalisena innoittajana ja nosti heidän puolustustahtoaan ja uskoa omaan puolustukseen. Tästäkin syystä Sveitsissä heräsi talvisodan aikana voimakas puolustushenki Suomea kohtaan. Jean-Louis Perret järjesti Sveitsissä keräyksen ja sen avulla saatiin Suomelle yli 4 miljoonaa Sveitsin frangia.

Lokakuusta 1941 lähtien Jean-Louis Perret’hen toimi valtion tiedotuslaitoksen palveluksessa tehtävään Suomen tilanteen ja ratkaisujen perustelu Sveitsin ranskankielisessä lehdistössä. Jatkosodan aikana tämä olikin Suomelle yhä tärkeämpää ja myös vaikeampaa: toukokuussa 1941 länsivaltojen ja myös sveitsiläisten suhtautuminen Suomeen muuttui: ei ymmärretty miksi maa, joka oli vasta päässyt sodasta, ryhtyi siihen uudelleen ja vielä kolmannen valtakunnan rinnalla.

Keväällä 1943 Mannerheim ja Jean-Louis Perret matkustivat Sveitsiin.

Perret’n matkan syynä oli pääministeri Edwin Linkomiehen ehdotus, että Perret lähtisi Sveitsiin hakemaan kontaktia angloamerikkalaisiin piireihin ja selittämään, että Suomen hallituksella oli nk. erillissodassa ainoastaan Suomen etu mielessään. Sveitsissä Perret tapasi Yhdysvaltojen lähetystön sihteerin, Alain Dullesin kanssa, joka myöhemmin paljastui Office of Strategic Services’in eli amerikkalaisten tiedustelun ja vastavakoilun Euroopan osaston johtajaksi.

Mannerheimin matkan syy oli terveydellinen. Hän oli sairastunut keuhkokuumeeseen ja hän matkusti hoitamaan terveyttään lempeään ilmastoon Luganoon. Hitler tarjosi käyttöön linnaansa Etelä-Saksassa, mutta siitä Mannerheim kieltäytyi.

Sotien jälkeen Mannerheimia marsalkkaa vaivasi länsiliittoutuneiden ja Suomen jännittynyt suhde, ja hän koki, ettei Suomen asemaa ja motiiveja ollut lännessä täysin ymmärretty. Oli tärkeää osoittaa, että Suomi kuului länteen ja Pohjoismaihin, ja ennen kaikkea, että Suomi ei ollut ollut Saksan liittolainen vaan sotinut ”erillissotaa” Saksan rinnalla puolustaakseen olomassaoloaan ja itsenäisyyttään.

Kauniit maisemat ja hyvä hoito olivat yksi syy siihen, että Mannerheim valitsi viimeisten vuosiensa asuinpaikaksi Valmontin klinikan Glionissa.

Ajatus muistelmista nousi uudelleen esiin, ja nimenomaan länsiliittoutuneille kohdennettuna, joten niiden kääntäminen englanniksi ja ranskaksi oli ensiarvoisen tärkeää. Toisaalta myös Neuvostoliiton uhka, jota Marsalkka yhä piti akuuttina, toimi kannustimena muistelmien kirjoittamiseen

Loppuvuodesta 1948 Mannerheim pyysi Perret’tä ranskantamaan muistelmansa, ja samalla antamaan niille ”vähemmän suomalaisen ja enemmän eurooppalaisen painotuksen”.

Perret aloitti kääntämistyön loppuvuodesta 1948 ruotsinkielisen alkuteoksen pohjalta. Ranskankielinen laitos ilmestyi tammikuussa 1952, pian ruotsin- ja suomenkielisten laitosten jälkeen, ja kaksi vuotta ennen englanninkielistä laitosta.

Mannerheim menehtyi 27.1. vuonna 1951. Mannerheim kuvaili Sveitsiä postuumisti julkaistuissa muistelmissaan seuraavasti: ”Olen aina pitänyt tämän pienen keskieurooppalaisen maan rauhallisesta ja terveellisestä ilmapiiristä”.

Marsalkka Mannerheim muistomerkki pystytettiin Geneven järven rannalle Territet`n kaupunginosaan vuonna 1955.  Valmontin klinikan puistossa paljastettiin Mannerheimin muistolaatta vuonna 2011.

Territet, Mannerheim-puisto. Kuvan saa suureksi klikkaamalla.